Allergia- ja astmatutkimukset

Allergisia sairauksia voidaan nykyään selvitellä monilla tarkoilla tutkimuksilla. Ensimmäinen ja tärkeä allergia- tai astmatutkimus on esitietojen ja oireiden kysely, jonka lääkäri tulkitsee. Sopivatko oireet allergiaan tai astmaan lainkaan? Esitietojen pohjalta voidaan päättää, tarvitaanko lisätutkimuksia ja mikä testi on tarkan diagnoosin kannalta paras.

​

Suurin osa allergisista sairauksista on IgE-välitteisiä, joten on tärkeä tunnistaa, onko oireiden taustalla IgE-välitteinen mekanismi vai ei. IgE-välitteistä herkistymistä tunnistetaan sekä veren IgE-vasta-ainekokeilla että ihopistokokeilla.  Molemmat ovat oikeastaan pikemminkin herkistymistestejä, koska positiivisesta tuloksesta huolimatta kaikki eivät saa oireita.

​

IgE-välitteiseen allergiaan viittaavat oireet ilmaantuvat yleensä nopeasti, minuuteissa tai tunneissa.  Jos verikokeiden tai ihopistokokeiden tulokset ovat negatiivisia, odotettavissa ei useimmiten ole välittömiä tai voimakkaita reaktioita. Esimerkiksi jos ihopistokokeen tulos on kananmunalle negatiivinen, anafylaktisen reaktion todennäköisyys kananmunan nauttimisen jälkeen on lähes olematon.

Viivästyneiden tai lievien oireiden taustalla on useimmiten ns. ei-IgE-välitteinen mekanismi. Laboratoriokoetta, jolla voisi tutkia ei-IgE-välitteistä allergiaa, ei ole vielä saatavilla. Lisäksi allergiaa epäiltäessä voidaan tehdä erilaisia välttämis-altistuskokeita. Nämä ovat erityisen tärkeitä ruoka-allergioissa. Astman diagnostiikassa pyritään puolestaan suorittamaan kaikille yli 3-vuotiaille keuhkojen toimintakokeet.

Turhan laajoja allergiatutkimuksia tulisi välttää, jotteivät ne johda harhaan. Mitä tarkempi kysymyksenasettelu on ja mitä suunnatumpia tutkimuksia käytetään, sitä tarkempaan diagnoosiin päästään. On syytä tutkia vain oireiden kannalta olennaiset asiat.  Yksittäisen testituloksen perusteella ei myöskään voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, sillä tulokset vaativat aina lääkärin potilaskohtaisen tulkinnan.