Käytännössä aina ei ole merkitystä sillä, mikä on tarkka mekanismi oireiden takana. Esimerkiksi jos jokin ruoka-aine aiheuttaa toistuvasti niin hankalia oireita, ettei sitä voi syödä, sitä on vältettävä joka tapauksessa ainakin jonkin aikaa. Joskus taas on hyvinkin tärkeää selvittää, kummasta mekanismista on kysymys. Ei ole samantekevää, aiheuttaako maito esimerkiksi ripulin vai henkeä uhkaavan anafylaksian. Vaikeiden ja voimakkaiden allergisten reaktioiden taustalta löytyy lähes aina IgE-vasta-aineita.

​

Allergisten oireiden syntymiseen tarvitaan useita vaiheita:

1. altistuminen

2. herkistyminen

3. uudelleenaltistuminen

4. allerginen reaktio (oireet)

​

Sinänsä IgE-vasta-aineiden olemassaolo elimistössä ei siis automaattisesti tarkoita, että ilmaantuu myös oireita, sillä vasta-aineet eivät aina kiinnity allergeeneihin. Kohonneet IgE-tasot ovat kuitenkin merkki herkistymisestä, mutta allergiasta puhutaan, kun herkistyminen aiheuttaa oireita.

Allergiset oireet voivat kehittyä välittömästi tai viiveellä, ja ne vaihtelevat laajasti eri elimissä. Oireiden voimakkuutta tai sitä, missä elimessä oireita esiintyy, ei ole aina mahdollista ennustaa varmasti. Mitä voimakkaampi altistus on kyseessä, sitä rajumpi oire yleensä on. Yksilöllisiä eroja on toki. Kaikki eivät saa samoja oireita, ja on vaikea täsmälleen ennustaa, mitä oireita ilmaantuu, mikäli allergiatestissä havaitaan herkistymistä jotakin allergeenia kohtaan.

​

Allergia ei automaattisesti periydy, eikä sama allergiamuoto siirry aina lapselle. On mahdotonta ennustaa, kenelle ilmaantuu allergeenikontaktin yhteydessä IgE-vasta-aineita tai kenelle kohonneet IgE-vasta-aineet lopulta aiheuttavat oireita. Kuitenkin ne, jolla on ns. atooppinen perimä, herkistyvät muita todennäköisemmin ympäristön allergeeneille. Esimerkiksi jos lapsen toisella vanhemmalla on jokin atooppinen sairaus, lapsella on 30–50 % todennäköisyys atooppisiin sairauksiin, ja jos molemmilla vanhemmilla on atopiaa, lapsella on 50–70 % riski olla atooppinen.